Stackelberg

Stackelberg on alkuperältään alisaksilainen suku, jonka vanhin tunnettu edustaja eli kantaisä on kölniläinen Waldewerus de Stackelberg. Suomeen Stackelberg suku levittäytyi 1500-luvulta Baltiasta ja jo 1600-luvulla suku oli sotilassukuna niittänyt mainetta.^[1] Jalkaväenkenraali Bernt Otto Stackelberg naturalisointiin 7. syyskuuta 1726 ja korotettiin vapaaherraksi 11. heinäkuuta 1727.^[2]

• Berndt Otto Stackelberg (vanhempi) (1662–1734), ruotsalainen sotamarsalkka, joka osallistui suureen Pohjan sotaan everstinä ja oli Ruotsin Suomessa olleiden joukkojen ylipäällikkö sodan jälkeen
• Berndt Otto Stackelberg (nuorempi) (1703–1787), ruotsalainen vapaaherra ja sotamarsalkka, joka toimi 1772–1780 Ruotsin Suomen joukkojen ylipäällikkönä
• Fredrik Ulrik Bernt Otto Stackelberg (1745–1810), everstiluutnantti ja Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivämies, Berndt Otto Stackelberg nuoremman poika
• Berndt Robert Gustaf Stackelberg (1784–1845), majuri ja Ruotsin Saint-Barthélemyn kuvernööri vuosina 1812–1816, Bernd Magnus Stackelbergin poika, Bernd Otto Stackelberg nuoremman pojanpoika^[3]
• Fredrik Magnus Stackelberg (1857–1929), suomalainen vapaaherra, sukututkija ja virka- ja valtiopäivämies
• Fredrik Hjalmar Stackelberg (1866–1928), suomalainen vapaaherra, tilanomistaja ja liike- ja valtiopäivämies, Fredrik Magnus Stackelbergin veli
• Berndt Reinhold Hjalmar Stackelberg (1899–1950), suomalainen vapaaherra, Suomen armeijan eversti ja ratsuväen upseeri, Fredrik Hjalmar Stackelbergin poika
• Clarice Stackelberg (o.s. Proctor; 1912–1962), brittiläissyntyinen taiteilija, avioitui Alexander Stackelbergin kanssa vuonna 1935

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stackelberg Wikimedia Commonsissa