Sogdin kieli
Sogdin kieli | |
---|---|
Manikealaisella kirjaimistolla laadittu sogdinkielinen teksti. | |
Tiedot | |
Alue | Sogdiana |
Ajoitus | 100 eaa. – 1000 jaa. |
Kirjaimisto | sogdilaiset aakkoset syyrialaiset aakkoset manikealaiset aakkoset |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | Indoeurooppalaiset kielet |
Kieliryhmä | Iranilaiset kielet |
ISO 639-3 | sog |
Ohje | |
Infobox OK |
Sogdin kieli on kuollut iranilainen kieli. Sitä puhuttiin Keski-Aasiassa muinaisessa Sogdianassa sekä Silkkitien karavaanireiteillä.
Vanhimmat sogdinkieliset kirjalliset muistomerkit ovat peräisin 100–300-luvuilta. Suurin osa 1800–1900-lukujen vaihteessa löydetyistä teksteistä on 700–800-luvuilta. Löytöjä on tehty Kiinan Sinkiangista sekä Tadžikistanista. Kirjallisuus käsittää lähinnä buddhalaisia, manikealaisia ja nestoriaanilaisia tekstejä sekä yksityistä kirjeenvaihtoa. Kirjoittamiseen käytettiin kolmea aramealaisen kirjaimiston varianttia: sogdilaista, syyrialaista ja manikealaista.[1]
Keskiajalla sogdin kielen syrjäyttivät klassinen persia sekä turkkilaiset kielet. Itämurteiden jatkajana pidetään jagnobin kieltä, jota puhutaan Tadžikistanissa.[2]
Lähteet
- Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 24, kniga I, s. 66. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1976.
- Lingvistitšeski entsiklopeditšeski slovar, s. 477. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1990. ISBN 5-85270-031-2.