Semiramis

Semiramis tai Sammuramat (syyria: ܫܲܡܝܼܪܵܡ Šammīrām, armenia: Շամիրամ Šamiram, kreikka: Σεμίραμις, arabia: سميراميس Samīrāmīs) oli Assyrian prinsessa vuoden 800 eaa. paikkeilla. Legendaarinen Semiramis yhdistetään lukuisiin monumentteihin Mesopotamiassa, kuten Semiramiin eli Babylonian riippuviin puutarhoihin.^[1][2]

Kattavimman kuvauksen Semiramiista on kirjoittanut Julius Caesarin aikalainen Diodoros Sisilialainen^[3]

Tarun mukaan, joka on välittynyt muinaiskreikkalaisten historioitsijoiden kautta, Assyrian valtakunnan perusti mahtava valloittaja Ninos, jonka puoliso Semiramis kerran sai häneltä luvan hallita yhden ainoan päivän. Silloin Semiramis ensi töikseen surmautti puolisonsa ja hallitsi sen jälkeen pitkään. Muinaisista assyrialaisista ja babylonialaisista kirjoituksista tarinaa ei löydy. Sen sijaan niissä mainitaan Nin-jumala, päivänvalon herra, ja Sammuramit-jumalatar, kreikkalaisten Semiramis, joka oli yön hallitsija ja joka levitti valoaan yli maailman, kun aurinko on ikään kuin kuolleena vaipunut vuorten taa.^[4]

Voltaire kirjoitti Semiramiista tragedian, jonka pohjalta Gioacchino Rossini sävelsi oopperan Semiramide. Vilho Sorvari kirjoitti Semiramiista historiallisen romaanin Semiramis, Assyrian kuningatar.

Vaikka Semiramiksen saavutukset kuuluvat selvästi myyttisen persialaisen, armenialaisen ja kreikkalaisen historiografian piiriin, historiallinen Shammuramat oli varmasti olemassa.^[5]

Todellinen ja historiallinen henkilö Shammuramat (nimen alkuperäinen akkadilainen muoto, n. 850–798 eaa.) oli Shamshi-Adad V:n (hallitsi 824 eaa. – 811 eaa.) assyrialainen puoliso. Hän hallitsi laajaa Uus-Assyrian valtakuntaa (911–605 eaa.), joka ulottui Kaukasuksen vuoristosta pohjoisessa Arabian niemimaalle etelässä ja Länsi-Iranista idässä Kyproksee lännessä sen valtionhoitajana viisi vuotta, kunnes hänen poikansa Adad-nirari III tuli täysi-ikäiseksi ja otti vallan itselleen (811–783 eaa.) Shammuramat hallitsi poliittisen epävarmuuden aikana, mikä saattaa osittain selittää sen, miksi assyrialaiset hyväksyivät naishallitsijan, vaikka heidän kulttuuriperinteensä ei sitä sallinut. Shammuramat valloitti suuren osan Lähi-idästä ja Levantista ja vakautti sekä vahvisti valtakuntaa tuhoisan sisällissodan jälkeen. On spekuloitu, että menestyksekkäästi hallinneena naisena, assyrialaiset ovat saattaneet suhtautua häneen erityisellä kunnioituksella ja että hänen saavutuksiaan on saatettu kertoa sukupolvien ajan, kunnes hänestä tuli vähitellen legendaarinen hahmo.^[6]

Assurin kaupunkiin Tigris-joen varrelle hän rakennutti obeliskin, johon oli kaiverrettu: "Shammuramatin steela, Shamshi-Adadin kuningatar; universumin kuningas, Assyrian kuningas, Adad Nirarin äiti, universumin kuningas, kuningas Assyriasta, Salmaneserin miniä, maailman neljän alueen kuningas."^[6]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Semiramis.

• Antero Sinisalo, Puutarhataiteen historian perusteet. Luennot 1966-1986. Toimittanut Maunu Häyrynen. Viherympäristöliiton julkaisu 6/1997, 15.
• Herodotos, Historia, I, 184.