Pidot Aulangolla

Pidot Aulangolla oli vuonna 1963 ilmestynyt Kariston kustantama keskustelukirja, jonka toimitti Erno Paasilinna. Teoksen esikuvia oli vuonna 1937 ilmestynyt Pidot Tornissa-kirja ja 1954 ilmestynyt Toiset pidot Tornissa-kirja.[1]

Keskusteluiden aiheina olivat Kansallisuus-kansainvälisyys; Ulkopolitiikkaa ja ulkopolitiikkaa; Tasan ei käy onnenlahjat; 1960-luvun kulttuuripolitiikka sekä Kirjallisuutta ja kirjallisuutta. Keskusteluihin osallistujia oli 11. [1]

Keskustelijat

  • Pirkko Rommi (Historioitsija)
  • Heikki Brotherus (Kosmopoliitti)
  • Kauko Kare (Kriitikko)
  • Jyrki Juurmaa (Majakanvartija)
  • Heikki Eskelinen (Oikolukija)
  • Aku-Kimmo Ripatti (Opettaja)
  • Martti Qvist (Puhemies)
  • Väinö Kirstinä (Runoilija)
  • Jouko Siipi (Sosiaalipoliitikko)
  • Matti Mannerkorpi (Talousmies)
  • Erno Paasilinna (Toimittaja).
  • Yrjö Kivimies (Konservatiivi), osallistui vain viimeiseen keskusteluun[1]

Pitojen jälkipyykkiä

Kirjan julkaisun jälkeen Aulangon pitojen arvostelijat väittivät että keskustelujen osanottajat edustivat yksipuolisesti konservatiivisia piirejä ja ulkopoliittista oppositiota. Ulkopolitiikka-lehden pääkirjoituksessaan Eino S. Repo totesi että keskusteluista olisi ulkopolitiikka pitänyt jättää kokonaan pois ja että keskustelijat käyttivät sananvapautta vastuuttomasti ja vaikeuttavat ulkopolitiikan hoitoa. Paasilinnan mukaan keskusteluun oli kyllä pyydetty muun muassa kirjailija Väinö Linnaa, professori Jan-Magnus Janssonia ja osastopäällikkö Max Jakobsonia mutta he olivat kieltäytyneet. Eteenkin keskustelujen ulkopolitiikkaan koskenut osa herätti voimakasta arvostelua. Keskusteluissa Jyrki Juurmaa oli puolustanut harjoitettua idänpolitiikkaa varauksetta, toiset keskustelijat taas kulkivat enimmäkseen keskitietä ja vain Heikki Eskelinen ja Kauko Kare olivat olleet jyrkästi harjoitettua idänpolitiikkaa vastaan ja osaksi heitä säestivät Pirkko Rommi ja Heikki Brotherus. Presidentti Urho Kekkonen kirjoitti Kariston kustannusjohtajalle ja yhdelle keskustelijoista Martti Qvistille myllykirjeen, jossa hän arvosteli kovin sanoin muun muassa väitteitä ”myöntyvyyssuunnan” olemassaolosta. Qvistin aloitteesta tätä keskustelua jatkettiin julkaisemalla vuonna 1964 kirjanen Sanan vapaus, jossa mukaan kutsuttuna opponenttina toimi Eino S. Repo mutta tämäkin kirjanen sai kielteisen vastaanoton. Helsingin työväentalolla 25. syyskuuta 1964 pitämässään puheessa Kekkonen käytti Aulangon pidoissa käytyä ulkopoliittista keskustelua varoittavana esimerkkinä virallisen ulkopolitiikan vastaisuudesta. [2]

Vuonna 1972 ilmestyi jatkona Erno Paasilinnan toimittamana Pidot Suomessa-teos. [3]

Lähteet

  1. ↑ a b c Simo Heikkinen : "Kulttuurin pieksäntää". Toiset pidot Tornissa 1950-luvun suomenkielisessä kulttuurisessa arvokeskustelussa ja osana keskustelukirja-perinnettä, Pro gradu -tutkielma, Historiatieteen ja filosofian laitos, Tampereen yliopisto, Humanistinen tiedekunta 2008, luku 6. Toisista pidoista kolmansiin
  2. ↑ Heikkinen, luku 6.3. Toimiva ärsyke.
  3. ↑ Heikkinen, luku 7. Pitoperinne.

Aiheesta muualla

  • Urho Kekkosen kirje kustannusjohtaja, maisteri Martti Qvistille 25.9.1963
  • Urho Kekkosen kirje Martti Qvistille 18.10.1963