Outo laakso
Outo laakso (engl. uncanny valley) on ilmiö, jossa ei-ihmishahmon ihmismäisyyden kasvaessa siihen on jossain vaiheessa yhtäkkiä vaikeampi samaistua.[1] Laakso-nimitys viittaa kuoppaan kaaviossa, joka kuvaa hahmon samaistuttavuutta.
Hypoteesin esitti Masahiro Mori vuonna 1970. Alun perin hypoteesi on esitelty robotiikan yhteydessä, mutta se soveltuu myös esimerkiksi tietokoneanimaatioon.
Morin hypoteesi väittää, että kun robotista tehdään vähitellen ulkonäöltään ja liikkeiltään enemmän ihmisen kaltainen, ihmisen suhtautuminen robottiin on aluksi kasvavasti myönteisempää ja empaattisempaa. Jossain vaiheessa kuitenkin saavutetaan piste, jossa suhtautuminen robottiin muuttuukin yllättäen jyrkän torjuvaksi. Siinä pisteessä robotti alkaa näyttää oudolta ja mahdollisesti vaaralliselta ihmiseltä. Kuitenkin kun robotti muistuttaa aina vain enemmän normaalia ihmistä, ihminen alkaa lopulta tuntea sitä kohtaan samoin kuin tuntisi oikeaa ihmistä kohtaan.
Ilmiötä on käytetty hyväksi kauhuelokuvissa, joiden nuket, robotit ja elävät kuolleet ovat miltei-ihmisenkaltaisuudessaan pelottavia. Vahakabinetin nuket voivat myös olla samasta syystä häiritsevän näköisiä, vaikka tämä ei olisikaan niiden tarkoitus.
Lähteet
- ↑ Janne Sundqvist: Analyysi: Cats-musikaalin elokuvaversiosta odotettiin suurta hittiä – Näistä syistä siitä tulikin valtava floppi Yle. 1.1.2020. Viitattu 30.10.2021.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Outo laakso Wikimedia Commonsissa
- Mori, Masahiro (1970). Bukimi no tani The uncanny valley (Arkistoitu – Internet Archive) (K. F. MacDorman & T. Minato, Trans.). Energy, 7(4), 33–35. (Alun perin japaniksi)
- Dave Bryant: The Uncanny Valley (Arkistoitu – Internet Archive)
