Laitakaupungin valot |
---|
Elouvan juliste. |
Ohjaaja | Aki Kaurismäki |
Käsikirjoittaja | Aki Kaurismäki |
Tuottaja | Aki Kaurismäki |
Kuvaaja | Timo Salminen |
Leikkaaja | Aki Kaurismäki |
Lavastaja | Markku Pätilä |
Pääosat | |
Valmistustiedot |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Sputnik |
Levittäjä | Sandrew Metronome |
Ensi-ilta | - 2006-02-033. helmikuuta 2006 (Suomi)[1]
|
Kesto | 77 min |
Alkuperäiskieli | suomi |
Budjetti | 1 380 000 €[2] |
Katsojat | 38 174 (teatterikierros) |
Edeltäjä | Mies vailla menneisyyttä |
Aiheesta muualla |
---|
IMDb |
Elonet |
AllMovie |
Svensk Filmdatabas |
[ Muokkaa Wikidatassa ] |
Infobox OKNimi-testi OK |
Laitakaupungin valot on suomalainen Aki Kaurismäen käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, jonka ensi-ilta oli vuonna 2006. Se on Kaurismäen Suomi-trilogian viimeinen osa. Pääosia näyttelevät Janne Hyytiäinen, Ilkka Koivula ja Maria Järvenhelmi. Elokuva kertoo vartijana toimivasta yksinäisestä Koistisesta, joka joutuu petoksen uhriksi.
Aiemmissa elokuvissa Kaurismäki oli käyttänyt oman ikäluokkansa näyttelijöitä ja henkilöt olivat ikääntyneet samaan tahtiin kuin ohjaajakin. Tässä elokuvassa näyttelijät ovat ensi kertaa selvästi häntä itseään nuoremman sukupolven ihmisiä. Mukana vilahtaa kuitenkin myös Kati Outinen kaupan kassana.[3]
Juoni
Yövartijana työskentelevä reppanan oloinen Koistinen saa osakseen naisten väheksyntää ja työkavereiden pilkkaa. Myötätuntoa tulee ainoastaan nakkikioskin myyjältä Ailalta, mikä jää Koistiselta havaitsematta. Hänen elämänsä joutuu syöksykierteeseen, kun elämään astuu kavala Mirja.
Palkinnot ja festivaalit
Elokuva oli mukana kilpasarjassa vuoden 2006 Cannesin elokuvajuhlilla ja on osallistunut useille elokuvafestivaaleille.[2] Se valittiin ilman Kaurismäen lupaa Suomen Oscar-ehdokkaaksi, mutta hän kielsi osallistumisen, eikä Suomesta siten ollut ehdokasta.[4]
Elokuva sai parhaan elokuvan Jussin, Timo Salminen kuvaus-Jussin ja Markku Pätilä lavastus-Jussin.
Arviot
Ensi-iltakriitikot yllättyivät Laitakaupungin valojen karuudesta. Se on Kaurismäen ”lohduttomin ja synkin teos sitten Tulitikkutehtaan tytön”, arvioi Tapani Maskula (Turun Sanomat). Jarmo Valkola (Keskisuomalainen) kuitenkin nostaa sen Kaurismäen kärkitöiden joukkoon: ”Harva ohjaaja – – kykenee tällaiseen yksinkertaiseen ajatukselliseen kirkkauteen.” Janne Hyytiäinen pääroolissa saa kiitosta ”vavahduttavasta roolityöstä” (Markus Määttänen, Aamulehti), mutta vaille kiitosta eivät jää muutkaan näyttelijät.[1]
Sen sijaan seitsemän vuotta myöhemmin Henri Waltter Rehnströmin (Tv-maailma) arvio on tyly. Hän näkee, että elokuva on jokseenkin valju päätös trilogialle, jonka aiemmat osat nousivat sisällöllisesti korkeammalle. Hänen mukaansa elokuvassa on väkisin tehdyn makua, sillä hän ei löydä siitä mitään uutta eikä yllättävää, vaan teemat ja ratkaisut ovat tuttuja Kaurismäen aiemmista elokuvista. Hän pitää elokuvaa kuitenkin mielenkiintoisena Kaurismäen maailman edustajana ja aistii siitä voimakkaan tekijänsä leiman.[5]
Näyttelijät
Lähteet
- ↑ a b Laitakaupungin valot (2006) Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 24.11.2017.
- ↑ a b Laitakaupungin valot Helsinki: Suomen Elokuvasäätiö. Arkistoitu .
- ↑ Karjalainen, Jussi: Laitakaupungin valot, elokuvan esittely (PDF) 14.8.2012. Helsinki: Helsingin kulttuurikeskus, Stoa. Arkistoitu . Viitattu 10.11.2013.
- ↑ Lehtonen, Veli-Pekka: Kaurismäki päätti pitkän Oscar-boikottinsa Helsingin Sanomat. 12.8.2011. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 10.11.2013. Viitattu 10.11.2013.
- ↑ Rehnström, Henri Waltter: Aki Kaurismäen trilogia päättyy valjusti. Tv-maailma, 2013, nro 45, s. 3. Helsinki: Otavamedia Oy.
Aiheesta muualla
- Kylmälä, Otto: Laitakaupungin valot (arvostelu) 2006. Filmgoer.
- Filmihullu 3/2006, useita artikkeleita Laitakaupungin valoista
- Laitakaupungin valot - Yle Areena
|
---|
| Pitkät elokuvat | 1980-luku | |
---|
| 1990-luku | |
---|
| 2000-luku | |
---|
| 2010-luku | |
---|
| 2020-luku | |
---|
|
---|
| Televisioelokuvat | |
---|
| Dokumentit | |
---|
| Lyhytelokuvat | - Rocky VI (1986)
- Thru the Wire (1987)
- Melrose: Rich Little Bitch (1987)
- L.A. Woman (1987)
- Those Were The Days (1991)
- Leningrad Cowboys: These Boots (1992)
- Oo aina ihminen (1996)
- Välittäjä (1996)
- Dogs Have No Hell (2002)
- Valimo (2007)
- Juice Leskinen & Grand Slam: Bluesia Pieksämäen asemalla (2012)
- O Tasqueiro (2012)
|
---|
|
|
---|
| 1987–1999 | |
---|
| 2000–2019 | |
---|
| 2020–2039 | |
---|
|
Linkitetty data: Laitakaupungin valot (Q1779674) |
---|
| esiintymä kohteesta | elokuva |
---|
| lajityyppi | |
---|
| pääteema | |
---|
| ohjaaja | |
---|
| käsikirjoittaja | |
---|
| näyttelijä | Janne Hyytiäinen, Maria Järvenhelmi, Maria Heiskanen, Ilkka Koivula, Aarre Karén, Tommi Korpela, Matti Onnismaa, Juhani Niemelä, Kati Outinen, Sulevi Peltola, Silu Seppälä, Pertti Sveholm, Svante Korkiakoski, Antti Reini, Santtu Karvonen, Sesa Lehto, Erkki Lahti, Pihla Penttinen, Helena Vierikko, Panu Vauhkonen, Marja Packalén, Jari Elsilä, Mitja Tuurala |
---|
| alkuperämaa | Suomi, Saksa, Ranska |
---|
| alkuperäiskieli | |
---|
| tarinan tapahtumapaikka | |
---|
| osa sarjaa | |
---|
| | SPARQL Haku löytää elokuvat, jotka täyttävät kaikki valitsemasi ehdot. (hakuohje) Mallineen hakukäyttöliittymä vaatii toimiakseen asetuksista linkitetty data -pienoisohjelman. |
---|
|
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.