Kustaa E. Merilä

Gustaf (Kustaa) Edvard Merilä (14. heinäkuuta 1875 Mietoinen – 6. marraskuuta 1961 Turku) oli suomalainen tehtailija ja teollisuusneuvos. Hänen yrityksistään tunnetuin oli 1904 perustettu Suomen Polkupyörä- ja Konetehdas.^[1][2][3]

Kustaa Merilän vanhemmat olivat maanviljelijä Kustaa Heikki Merilä ja Loviisa Suutari. Merilä kävi kansakoulun ja kansanopiston ja teki sitten maa- ja rakennustöitä. Kertoman mukaan hän rakensi ensimmäisen polkupyöränsä jo 13-vuotiaana. Vuonna 1898 Merilä perusti polkupyöräliikkeen Turkuun. Merilä myi liikkeessään myös ompelukoneita, kutomakoneita, aseita, veneitä ja moottoreita. Vuonna 1900 hän alkoi koota itse polkupyöriä ulkomailta tuoduista osista. Merilän liikkeen pääpolkupyörämerkiksi tuli vuoteen 1937 saakka Olympia, josta tuli markkinajohtaja Suomessa. Vuonna 1905 Merilä teki opintomatkan Ruotsiin, Tanskaan, Belgiaan ja Saksaan.^[1][3]

Vuonna 1902 Merilä alkoi käyttää Suomen Polkupyörätehtaan nimeä ja vuonna 1904 aloitettiin pyörärunkojen valmistus. Merilä kehitti Suomen oloihin myös pitkärunkoisen polkupyörämallin. Hän rakensi sitten vuonna 1904 Kaarinan pitäjään kuuluneelle Nummenmäelle polkupyörätehtaan, jonka yhteydessä oli myös valimo. L-kirjaimen muotoisen tehdasrakennuksen edessä sijaitsi nikkarijugendtyyliä edustanut Merilän oma asuintalo. Tehtaassa valmistettiin myös moottoreita ja ompelukonepöytiä Suomi-merkkisille tuontiompelukoneille. Ensimmäisen sivuliikkeen Merilä avasi 1903 Tampereelle ja 1930-luvulla hänellä oli 14 liikettä eri puolilla Suomea sekä asiamiehiä ja kauppamatkustajia myymässä polkupyörien lisäksi muun muassa pyöränosia, suksia, potkukelkkoja, maatalouskoneita ja moottoreita. 1930-luvun lopulla Merilän hallussa oli 11,7 prosenttia Suomen polkupyörämarkkinoista.^[1][4]

Merilä oli Turun Rauta- ja Metallityönantajayhdistyksen johtokunnan jäsenenä vuodesta 1925 ja Turun Kunnallisklubin johtokunnan jäsenenä vuodesta 1927. Merilä perusti muun muassa Länsi-Suomen kansanopiston vähävaraisten oppilaiden avustusrahaston.^[3]

Särmikkään tehtaanpatruunaluonteensa vuoksi Merilällä oli vaikeuksia työntekijöidensä ja viranomaisten kanssa ja pyörätukkukauppiaiden järjestössä hän oli vuoroin boikotissa ja vuoroin erotettuna. Sotavuosina Merilä ei saanut tämän vuoksi armeijan tilauksia joskin tähän vaikuttivat myös tuotteiden laatuongelmat. Kun Nummenmäki liitettiin Turkuun maankäyttöön liittyneet kiistat viranomaisten kanssa saivat Merilän siirtämään tehtaansa laajennushankkeen Kuopioon, jonne rakennettiin Savon Pyörä Oy:tä varten tehdaskiinteistö. Tämä kiinteistö myytiin kuitenkin jo 1952 Turo Oy:lle. Merilällä oli myös pumppuja valmistanut Ilmuritehdas Ilmari Merilä Naantalissa ja toinen tehdas Uudessakaupungissa.^[1]

1950-luvulla kilpailijat menivät Merilän yrityksen ohi ja yrityksen polkupyörien markkinaosuus laski. Tässa vaiheessa Merilän valmistamia polkupyörämerkkejä olivat Kiri, Aino, Eagle ja Supo. Vuonna 1960 aloitettiin myös Supo-merkkisten mopedien valmistus. Tässä vaiheessa Merilä yhdisti omistamiaan yrityksiä Oy Supo Trading Ltd nimen alle. Merilä sai teollisuusneuvoksen arvon 1954. Hän joutui sairauden vuoksi luopumaan yrityksensä johdosta vuonna 1961 ja kuoli saman vuoden lopulla. Merilän perilliset lopettivat tehtaan ja se haettiin verovelkojen vuoksi konkurssiin.^[1] Toimintansa aikana Merilän tehdas ehti valmistaa noin miljoona polkupyörää ja lsäksi muita koneita. 1990-luvun alussa Nummenmäen Kirkkotien varrella sijainnut tehdaskiinteistö päätyi valtion omaisuudenhoitoyhtiö Arsenalin haltuun, joka vuokrasi tehtaan tiloja kansalaisjärjestöille. Tiloissa toimivat muun muassa kirpputori Emmaus, Maan ystävät, Ekotori sekä kehitysmaakauppalaiva Estelleä varustanut Uusi Tuuli ry. Tässä vaiheessa kiinteistössä harjoitettiin vanhojen polkupyörien kunnostusta myyntiä varten. Kiinteistö myytiin 2000-luvun alussa yksityiselle omistajalle. Viimeiset polkupyörätehtaan rakennukset purettiin vuonna 2016 uuden kerrostaloalueen tieltä. Turun Museokeskus esitti rakennusten suojelua mutta Turun kaupunki valitsi kaavavaihtoehdon, jossa rakennukset purettiin. ^[4]

Merilä teki sotavuosina lahjoituksia Suomen Huollolle, Kansanavulle ja Turun Ensikodille. Myöhemmin hän teki lahjoituksia Turun yliopistolle, Turun kauppakorkeakoululle sekä perustamalleen teollisuus- ja ammattiopintoja tukevalle säätiölle.^[1]

• Huomattava hovioikeuden tuomio kotimaisen tehdastuotteen halventamisesta (Suomen Polkupyörä- ja Konetehdas K. E. Merilän lehti-ilmoitus vuodelta 1939, Helsingin Sanomat, 09.03.1939, nro 66, s. 15, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt Talousvaikuttajat