Kollektiivinen turvallisuusjärjestö

Kollektiivinen turvallisuusjärjestö
Организация Договора о коллективной безопасности
Järjestön lippu
Järjestön lippu
Perustettu 7. lokakuuta 2002
Tyyppi sotilasliitto
Päämaja Venäjä Moskova, Venäjä
Jäsenet  Venäjä
 Armenia (jäädytetty)
 Valko-Venäjä
 Kazakstan
 Kirgisia
 Tadžikistan
Viralliset kielet venäjä
Pääsihteeri Imangali Tasmagambetov
Aiheesta muualla
Sivusto
Infobox OKNimi-testi OK

Kollektiivinen turvallisuusjärjestö[1] (myös Kollektiivisen turvallisuussopimuksen järjestölähde?, ven. Организация Договора о коллективной безопасности, Organizatsija Dogovora o kollektivnoi bezopasnosti, lyhenne ODKB) on Itsenäisten valtioiden yhteisön, vuonna 1992 allekirjoitettuun kollektiiviseen turvallisuussopimukseen perustuva sotilasliitto.lähde?

Historia

Sopimuksen allekirjoittivat Taškentissa Armenia, Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Uzbekistan ja Venäjä. Azerbaidžan liittyi siihen syyskuussa 1993 sekä Georgia ja Valko-Venäjä joulukuussa. Sopimus tuli voimaan huhtikuussa 1994.lähde?

Jäsenvaltiot allekirjoittivat toukokuussa 2002 Chișinăussa perussopimuksen, jolla sopimuksesta tuli Kollektiivisen turvallisuussopimuksen järjestö (ODKB). Tämä astui voimaan 7. lokakuuta 2002.[2] Pääsihteeriksi nimitettiin Nikolai Bordjuža. ODKB hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen tarkkailijajäseneksi. Sen tärkeimmät tehtävät ovat 1 500 miehen nopean toiminnan joukkojen ylläpito, terrorismin vastainen toiminta ja ilmapuolustuksen koordinointi.

Iranin mahdollisesta jäsenyydestä on puhuttu jo vuodesta 2007 lähtien, mutta maa ei ole toistaiseksi liittynyt sotilasliiton jäseneksi eikä tarkkailijajäseneksi.[3][4]

Armenia ilmoitti helmikuun 2024 lopulla jäädyttävänsä jäsenyytensä. Maan pääministeri Nikol Pašinjan kertoi syyksi turvallisuusjärjestön tehottomuuden vastata Armeniaan kohdistuviin turvallisuushaasteisiin.[5] Saman vuoden kesäkuussa Pašinjan sanoi, että Armenia jättää puolustusliiton kokonaan.[6]

Toiminta

Järjestön tarkoitus on syventää kollektiivisesti jäsenmaiden sotilaallista ja poliittista yhteistoimintaa. Sopimuksen mukaan jäsenvaltiot pidättäytyvät voimankäytöstä toisiaan vastaan eivätkä liity muihin sotilasliittoihin. Sotilasliiton perussopimuksen 4. artiklan mukaan hyökkäys yhtä jäsenvaltiota vastaan on hyökkäys kaikkia vastaan.[2] Sopimus solmittiin viideksi vuodeksi. Se uusittiin 1999, jolloin Azerbaidžan, Georgia ja Uzbekistan kieltäytyivät jatkamasta sitä. Uzbekistan liittyi Azerbaidžanin, Georgian, Moldovan ja Ukrainan kanssa 1997 perustettuun GUAM-ryhmään, joka nähtiin Venäjän vastapainoksi. Armenian motivaatioksi on nähty puolustautuminen Azerbaidžania vastaan Vuoristo-Karabahin kiistassa.lähde?

Nykyiset jäsenet ovat Armenia, Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Valko-Venäjä ja Venäjä. Vuoteen 2005 mennessä ne ovat järjestäneet yhteisiä sotaharjoituksia, kuten terrorismin vastaisen harjoituksen Kazakstanissa ja Kirgisiassa. Vuonna 2005 Uzbekistan erosi GUAM:stä ja liittyi jälleen ODKB:hen Minskin kokouksessa 2006.lähde?

ODKB päätti helmikuussa 2009 Moskovan kokouksessaan perustaa yhteiset nopean toiminnan joukot.[7] Sitä koskeva sopimus allekirjoitettiin Moskovassa kesällä, jolloin Valko-Venäjä boikotoi kokousta mutta liittyi siihen kuitenkin syksyllä 2009.[8]

Armenia ja Kirgisia ovat arvostelleet sotilasliiton kyvyttömyyttä toimia jäsenmaihin kohdistuneiden hyökkäyksien torjumisessa.[9] Järjestöä on myös arvosteltu autoritaaristen hallitusten suojelemisesta leimaamalla niitä arvostelevat tahot terroristeiksi, kuten Kazakstanissa, jonne CSTO lähetti joukkojaan.[10]

Organisaatio

Järjestön nykyisenä pääsihteerinä toimii kazakstanilainen Imangali Tasmagambetov, joka aloitti toimessa tammikuussa 2023.[11]

Jäsenvaltiot

Nykyiset jäsenet

Tarkkailijavaltiot

Entiset jäsenet

Lähteet

  • Kollektiivisen turvallisuussopimuksen järjestön kotisivut (venäjäksi)
  • Factbox: Collective Security Treaty Organization (CSTO) RIA Novosti (englanniksi)
  • Collective Security Treaty Organization Statute Registered with United Nations Secretariat Venäjän ulkoasiainministeriö (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ Armenia | Pitkäaikaisten liittolaisten välirikko syvenee, Armenian pääministeri arvostelee Venäjää Helsingin Sanomat. 26.11.2023. Viitattu 8.12.2023.
  2. ↑ a b Collective Security Treaty Organization Ministry of Foreign Affairs of the Republic of Armenia. 2023. Viitattu 8.12.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Iran could join CSTO: Bordyuzha Tehran Times. 14.5.2007. Viitattu 8.12.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Russia Frustrated By Refusal Of Uzbekistan, Turkmenistan To Cooperate On Security Eurasianet. 20.3.2015. Viitattu 8.12.2023. (englanniksi)
  5. ↑ Pashinian Says Armenia Freezes Membership In Russian-Led Security Alliance RadioFreeEurope/ RadioLiberty. 23.2.2024. Viitattu 17.3.2024. (englanniksi)
  6. ↑ Armenia to quit Russia’s military alliance amid split with Putin Politico. 12.6.2024. Viitattu 12.6.2024. (englanniksi)
  7. ↑ CSTO's rapid-reaction force to equal NATO's Sputnik International. 4.2.2009. Viitattu 8.12.2023. (englanniksi)
  8. ↑ Valko-Venäjä liittyy Venäjän johtamaan sotilasyhteistyöhön Yle Uutiset. 20.10.2009. Viitattu 8.12.2023.
  9. ↑ Rickleton, Chris: Russia's Unhappy Club: The CSTO Radio Free Europe/Radio Liberty. 13.10.2022. Viitattu 8.12.2023. (englanniksi)
  10. ↑ Kazakhstan called for assistance. Why did Russia dispatch troops so quickly? Washington Post. 9.1.2022. Viitattu 8.12.2023. (englanniksi)
  11. ↑ Имангали Тасмагамбетов стал генеральным секретарем ОДКБ Tengrinews.kz. 1.1.2023. Viitattu 8.12.2023. (venäjäksi)
  12. ↑ a b Afghan and Serbian parliaments acquire observer status at CSTO PA Казинформ. 12.4.2013. Arkistoitu 24.1.2023. Viitattu 28.4.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kollektiivinen turvallisuusjärjestö Wikimedia Commonsissa