Kerjäläisten valtakunta

Kerjäläisten valtakunta Dingo
Studioalbumin tiedot
Äänitetty	tammi-helmikuussa 1985
Studio	Takomo-studiot
Julkaistu	14. maaliskuuta 1985
Formaatti	LP-levy (KRÄLP 18) C-kasetti (KRÄKMK 18) CD-levy (FCD 1)
Tuottaja(t)	Pave Maijanen
Tyylilaji	suomirock, poprock
Kesto	38.38
Levy-yhtiö	Finnlevy
Levymerkki	Kräk!
Muut kannet
Vaihtoehtoinen C-kasetin kansikuva. Vuoden 1994 CD-levyn takakansi.
Listasijoitukset
Suomi: 1. (11 viikkoa, maaliskuu 1985)[1]
Dingon muut julkaisut
Nimeni on Dingo 1984	Kerjäläisten valtakunta 1985	Pyhä klaani 1986
Singlet albumilta Kerjäläisten valtakunta
”Autiotalo” Julkaistu: 1984 (KRÄKS 49) ”Kirjoitan” / ”Rio ohoi” Julkaistu: 1985 (KRÄKS 54) ”Nahkatakkinen tyttö” / ”Kerjäläisten valtakunta” Julkaistu: 1985(KRÄKS 60)

Kerjäläisten valtakunta on suomalaisen rockyhtye Dingon toinen studioalbumi, joka julkaistiin maaliskuussa 1985. Sen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Autiotalo”, ”Valkoiset tiikerit”, ”Rio ohoi”, ”Nahkatakkinen tyttö”, ”Kirjoitan” ja nimikappale ”Kerjäläisten valtakunta”.

Dingo oli edellisenä vuonna julkaissut debyyttialbuminsa Nimeni on Dingo ja noussut suosituimpien suomalaisten yhtyeiden joukkoon. Ennennäkemättömän hysterian myötä yhtyeeltä odotettiin jatkuvasti uutta musiikkia. Äkillisesti kasvaneesta suosiosta huolimatta Dingolla ei ollut paineita uuden albumin suhteen.^[2] Neumannin mukaan uuden albumin materiaali syntyi vaivattomasti. Hän kirjoitti uusia kappaleita niin linja-autossa, kotona kuin yhtyeen harjoitustilassa.^[3]

Albumia äänitettiin Takomo-studioilla alkuvuodesta 1985. Äänitysten aikaan Dingo-hysteria oli suurimmillaan ja studion ulkopuolella majaili satoja yhtyeen faneja. Innokkaimmat heistä yrittivät päästä sisälle studioon ikkunoiden kautta.^[4] Maijanen on myöhemmin muistellut albumin äänitysten sujuneen huomattavasti debyyttialbumin äänityksiä helpommin, sillä yhtyeen jäsenistä oli suosion myötä tullut itsevarmempia.^[5]

Toisin kuin yhtyeen aiempaa albumia tehtäessä, levyn kappaleista ei ollut olemassa koko yhtyeen tekemiä demoversioita. Sen sijaan Neumann oli äänittänyt kappaleista akustisella kitaralla soitetut versiot, jotka hän lähetti ennen äänityksiä tuottaja Pave Maijaselle. Yhtye harjoitteli albumin kappalemateriaalia Juha Seittosen kotona Porissa. Albumille otettiin mukaan myös edellisenä syksynä julkaistu ”Autiotalo”, jonka myötä Dingo teki lopullisen läpimurtonsa.^[6]

Albumi oli suuri myyntimenestys ja pysyi Suomen virallisen listan listaykkösenä peräti 11 viikon ajan ja listalla vielä sen jälkeen 24 viikkoa.^[1] Levy ylitti kulta-, platina- ja tuplaplatinarajat jo vuonna 1985. Albumi oli Suomen myydyin kotimainen levy vuosina 1985–1988. Sitä oli myyty vuoteen 2013 mennessä yhteensä 190 894 kappaletta ja on Suomen neljänneksi myydyin kotimainen albumi sekä yhtyeen menestynein.^[7]

Kansikuvat otettiin Agadirissa Marokossa, jonne levy-yhtiö kustansi yhtyeen matkan.^[8][9][10] Matkan aikana valokuvaaja Kari Riipinen otti yhtyeestä noin 3 000 kuvaa.

Koska Dingo-hysteria oli vuonna 1985 suurimmillaan, kuvausmatka oli tarkoitus tehdä julkisuudelta salassa. Seura oli saanut kuvausmatkasta vihiä ja lähetti toimittajansa tekemään reportaasia kuvausmatkasta^[11].

Matka Marokkoon sujui pääasiassa hyvin yksittäisiä vastoinkäymisiä lukuun ottamatta. Paikallisella torilla sattui välikohtaus, jossa paikalliset miehet alkoivat piirittää Dingon jäseniä ja taputtaa heitä takapuolelle. Manageri Lasse Norres on myöhemmin arvellut, että miehet todennäköisesti luulivat Dingon meikattuja jäseniä naisiksi. Tilanne purkautui, kun paikalle saapunut poliisipartio puuttui asiaan. Lasse Norres oli joutunut selittämään paikallisille poliiseille, että kyseessä on Suomessa tunnettu rock-yhtye.^[12]

Kun yhtye palasi kuvausmatkalta takaisin Suomeen, paikalle oli majoittautunut satoja yhtyeen faneja. Lentoasemalle linnottautuneet fanit tekivät liikkumisesta vaikeaa. Yhtye ja muut matkaseurueen jäsenet joutuivat turvautumaan erityisjärjestelyihin välttääkseen kohtaamiseen hysteeristen fanien kanssa. Seurue ohjattiin heti aulasta sivummalle ja kuljetettiin poliisiautolla muutaman kilometrin päähän lentoasemasta. Poliisikuljetuksesta huolimatta innokkaimmat fanit eivät luovuttaneet, vaan juoksivat poliisiauton perässä. Lasse Norreksen mukaan erityisjärjestelyt tehtiin niin kiireellä, että edes matkatavaroita tai passeja ei tarkastettu.^[13]

Albumin kannessa lukee suomenkielisen nimen alla albumin nimi arabiaksi peilikirjoituksena.

Kerjäläisten valtakunta on Dingon kaikkien aikojen myydyin albumi. Se oli myös kaikkien aikojen myydyin kotimainen albumi vuosina 1985–1988.^[14]

Neumann sanoi vuonna 2006, että Kerjäläisten valtakunta on kokonaisuutena ehein hänen kaikista levyistään.^[3]

Albumi julkaistiin Finnlevyn Kräk!-levymerkillä LP- ja CD-levyinä sekä C-kasettina. Vuonna 1994 Fazer-Musiikki julkaisi albumin uudelleen CD-levynä ja C-kasettina. Vuonna 2006 levy julkaistiin osana Kunnian päivät 1983–1986 -kokoelmalevyä. Vuonna 2012 Warner Music Group julkaisi albumista jälleen uuden CD-levypainoksen. LP-levynä uusi, 300 kappaleen rajoitettu painos julkaistiin vuonna 2022 Levykauppa Äxän oman levymerkin Lipposen levyn ja kasetin toimesta.^{[15] [16]}

Kaikki kappaleet säveltänyt ja sanoittanut Neumann sekä sovittanut Dingo ja Pave Maijanen.

1. Valkoiset tiikerit – 3.23
2. Rio ohoi – 3.52
3. Tuulen viemää – 4.40
4. Nahkatakkinen tyttö – 3.04
5. Autiotalo – 4.20

6. Kerjäläisten valtakunta – 4.29
7. Kirjoitan – 4.10
8. Kulkuri ja kaunotar – 3.17
9. Valomerkki – 3.41
10. Hämähäkkimies – 3.42

^[17]

Albumin avaava ”Valkoiset tiikerit” sisältää alussa näytteen moskeijan rukouskutsusta. Siinä sanotaan ʾašhadu ʾanna Muḥammadan rasūlu -llāhi (أَشْهَدُ أَنَّ مُحَمَّدًا رَسُولُ ٱللَّٰهِ), joka tarkoittaa suomeksi ”Todistan, että Muhammad on Jumalan lähettiläs”.

• Neumann – laulu
• Keijo Q – rummut
• Pepe Laaksonen – bassokitara, laulu
• Jonttu Virta – kitara, huilu (10)
• Pete Nuotio – kosketinsoittimet, huilu (10)

• Pave Maijanen – tuottaja
• Dan Tigerstedt – äänittäjä (tammi-helmikuussa 1985, Takomo-studiot), miksaus
• Timo Lindström – vastaava tuottaja
• Gogh / Riipinen – kansi (Hasselblad 500 C/M) ^[15]
• Pauli Saastamoinen – vuoden 1994 CD-painoksen masterointi (Finnvox-studiot, 1994) ^[18]
• Joona Lukala / Noise for Fiction – vuoden 2022 LP-painoksen vinyylimasterointi
• Ville Angervuori – vuoden 2022 painoksen taitto

^[17][15][19]

• Norres, Lasse ja Nurmi, Paavo (toim.): Kuunaama : tarinoita tähdistä. Espoo: Mistake Media, 2015. ISBN 978-952-681-654-8.
• Saarela, Tommi: Pave Maijanen: Elämän nälkä. 2. painos. Helsinki: Tammi, 2022. ISBN 978-952-043-954-5.

• Dimery, Robert (toim.): 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään. (1001 Albums You Must Hear Before You Die, 2006.) Suomalaisen laitoksen päätoimittaja Jake Nyman. Kääntäjät: Esa Kuloniemi ym. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36217-4.