Kangasnahkajäkälä
| Kangasnahkajäkälä | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kotelosienet Ascomycota |
| Alakaari: | Pezizomycotina |
| Luokka: | Lecanoromycetes |
| Alaluokka: | Lecanoromycetidae |
| Lahko: | Nahkajäkälät Peltigerales |
| Heimo: | Nahkajäkälät Peltigeraceae |
| Suku: | Nahkajäkälät Peltigera |
| Laji: | occidentalis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Peltigera occidentalis | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Kangasnahkajäkälä (Peltigera occidentalis) on nahkajäkälien sukuun kuuluva jäkälä. Sen yläpinta on kuivana siniharmaa, kosteana tummanvihreä. Alapinnan verkkosuonitus on reunoilta vaalea, mutta keskiosa on tummanruskea. Liuskat ovat noin 1,5–2,5 senttimetriä leveitä. Kasvaa kangasmetsien kenttäkerroksen sammalikossa, puiden tyvillä ja varjoisien kallioseinämien sammaleissa. Kangasnahkajäkälän jäkäläaineena eli sekundaarisena aineenvaihduntatuotteena esiintyy tenuioriinia (C26H24O10), metyyligyroforaattia (C25H22O10), gyroforahappoa (C24H20O10) ja triterpenoideja, kuten zeoriinia (C30H52O2), dolikorritsiinia (C32H54O3) ja peltidaktyliinia (C32H54O3).[1]
Lähteet
- ↑ Stenroos, Soili & Ahti, Teuvo et al.: Suomen jäkäläopas, s. 333. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 2011. ISBN 978-952-10-6804-1.
Aiheesta muualla
- Laji.fi: Kangasnahkajäkälä (Peltigera occidentalis)
- Luopioisten kasvisto: Kangasnahkajäkälä (Peltigera occidentalis)
- UniProt: Taxonomy - Peltigera occidentalis (englanniksi)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Peltigera occidentalis (englanniksi)
- Consortium of Lichen Herbaria: Peltigera occidentalis (englanniksi)
| ||||||||||
