Helluntaiherätys Romaniassa

Osa artikkelisarjaa
Helluntaiherätys
Tausta
  • Kristinusko
  • Protestantismi
  • Uskonpuhdistus
  • Metodismi
  • Restorationismi
  • Pyhitysliike
  • Keswick-liike
Historia
Kirkot ja organisaatiot
Henkilöt
  • n
  • k
  • m

Romanialaiseen helluntaiherätykseen kuuluu vuonna 2024 noin 350 000 henkilöä ja yli 2 800 seurakuntaa. Romanian helluntailiike on yksi Euroopan suurimmista. Helluntaiherätyksen piirissä toimii myös lukuisia kouluja sekä erilaisia työmuotoja, kuten Teen Challenge, Life Publishers, Book of Hope, King's Castle, seurakuntaistutusliike, leiritoiminta, työ nuorten, lasten ja naisten keskuudesssa sekä kristillinen kirjapaino- ja mediatuotanto.[1]

Historia

Golgata-helluntaiseurakunta Hunedoarassa.

Romanian helluntaiherätys alkoi 1920-luvulla ja liike on kasvanut jatkuvasti. Helluntaiherätys käynnistyi Romaniassa yhden yksinkertaisen traktaatin kautta, kun helluntailainen pastori Paul Budean lähetti lehtisen perheelle. Perhe tuli uskoon ja heidän työnsä kautta syntyi toimiva seurakunta.[1]

Vuonna 1925 hallitus kielsi helluntaiseurakunnat, mutta uskovaisia ei estetty evankelioimasta tai kokoontumasta yhteen. Kommunistisen hallinnon aikana helluntailaiset kokivat vainoja kausittaisesti, mutta vastustus uskontoa kohtaan ei ollut yhtä jyrkkää kuin naapurimaiden kommunistihallitusten toimesta. Tiukkojen vainojen jälkeen tilanne rauhoittui vuoden 1970 tienoilla ja Richard Nixonin vierailun aikoihin maahan vietiin noin 200 000 Raaamattua. Tätä kuitenkin seurasi uusi vainon kausi.[2]

Vuonna 1950 hallitus tunnusti helluntaikirkon, mutta sen toiminta oli rajoitettua. Kaikkien helluntairyhmien tuli liittyä samaan kirkkokuntaan. 1950-luvulla maassa oli noin 25 000 helluntailaista kun vuonna 1977 jäsenmäärä oli jo yli 150 000. Vuonna 1973 avattiin helluntailainen raamattukoulu ja nelivuotinen seminaari vuonna 1976.[1]

Katso myös

Lähteet

  1. a b c Europe Missions: Romania Europe Region of Assemblies of God World Missions. Viitattu 28.8.2024.
  2. Kuosmanen, Juhani: Herätyksen historia, s. 287. Ristin voitto, 1979. ISBN 9516055427.