Fransu

Fransu-tekniikka (myös franssi, ripsu tai typsy) on solmintatapa, jolla valmistetaan pääasiassa tekstiilien reunakoristeeksi tarkoitettua pitsiä. Perinteisesti fransuja on käytetty mm. sängynpeitteissä, pöytäliinoissa sekä kirkkotekstiileissä. Fransu on tunnettu ympäri Suomea, mutta runsaammin tekniikkaa on käytetty erityisesti länsirannikolla, etenkin Keski-Pohjanmaalla [1] ja Etelä-Pohjanmaalla[2]. Fransut valmistetaan useimmiten joko puuvilla- tai pellavalangasta.[2]

Fransua solmitaan yleensä vasemmalta oikealle. Solmimisessa on tärkeää, että solmu kiristetään riittävän lujaksi ja oikealle paikalleen. Fransua tehdessä työvälineenä voi olla konkari, joka on puusta valmistettu teline. Siihen kiinnitettynä työtä on helpompi tehdä. Fransuja voi solmia myös kudotun kankaan pitkäksi jätettyihin loimilankoihin, tai langat voi kiinnittää esimerkiksi virkkuukoukulla kankaan reunaan ennen solmimista, jolloin fransuja ei tarvitse erikseen ommella siihen kiinni. Fransujen loppupäähän solmitaan yleensä tupsut, mutta ne jätetään pois, jos fransua käytetään välipitsinä keskellä tekstiiliä.[2]

Mustavalkoinen kuva nelikulmaisesta valkoisesta liinasta, jossa on fransureunus.
Fransureunainen liina vuodelta 1929

Lähteet

Märsylä, M. 1973. Fransua oppimaan. Kokkola: Keski-Pohjanmaan kirjapaino Oy.

Viitteet

  1. ↑ Ripsut eli fransut eli typsyt. Vanha työtapa saa uusia harrastajia. Helsingin Sanomat, 22.10.1963, s. 9. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  2. ↑ a b c Aspfors, Bertta: Fransut eli franssit: Kaunista käsityöperinnettä. Kustannusosuuskunta Länsirannikko, 1992.

Aiheesta muualla

  • http://www.kaspaikka.fi/koti/rimpimai/fransutekniikkaa/index.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  • http://www.kaspaikka.fi/savonlinna/skyosti/fransun_tekovaiheet.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.