Elina Sana
Elina Sana (ent. Elina Suominen, o.s. Kolkkala,[1] s. 1947) on suomalainen tutkija, toimittaja, tietokirjailija ja ihmisoikeusaktivisti.
Elina Sana varttui Lappeenrannassa Paraisten Kalkkivuori -yhtiön tehtaan toimihenkilöperheessä, jonka isä oli sotatrauman vuoksi psyykkisesti epävakaa.[1] Tytär opiskeli ensin Tampereella teatterialaa, mutta siirtyi vuoden jälkeen Helsingin yliopistoon opiskelemaan humanistisia aineita ja viestintää.[2]
Sana on toiminut tutkijana, toimittajana, kouluttajana ja hallinnollisissa tehtävissä muun muassa Suomen oikeusministeriössä, Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelmassa Mosambikissa sekä Unicefin tehtävissä Guatemalassa ja Nicaraguassa. Nuorena Ydin-lehden päätoimittajana hän julkaisi niinsanotun Zavidovo-vuodon tekijän nimettömän kolumnin vuonna 1972 eikä toimittajan lähdesuojaan vedoten paljastanut kirjoittajaa edes poliisille tai pääministerille, vaan toi asian julki vasta Antero Jyrängin kuoleman jälkeen 2022.[3][4].
Yleisradiossa Sana työskenteli vuosina 1993–1995 tehtävinään audiovisuaalinen koulutus sekä tasa-arvo- ja naistutkimus. Syksystä 1995 alkaen hän toimi Euroopan komission tasa-arvokoordinaattorina yleisradiotoiminnan alalla.[3]
Erityisesti Sanan teoksen Luovutetut: Suomen ihmisluovutukset Gestapolle väitteet poliittisten vankien ja sotavankien sekä juutalaisten luovutuksista Saksaan saivat kansainvälistä huomiota osakseen.[5] Yhdysvalloissa toimiva Simon Wiesenthal -keskus tiedusteli Tasavallan presidentin kanslialta Suomen jatkotoimenpiteistä asiassa. Tästä käynnistyi Luovutetut-tutkimushanke, jonka tuloksena on selvitetty muun muassa Suomen sotarikoksia[6]. Päävastuussa juutalaisten luovuttamisesta Saksaan todettiin olleen Valtiollisen poliisin (Valpo) jatkosodan aikaisen päällikön Arno Anthonin ja silloisen sisäministerin Toivo Horellin.
Elina Sana palkittiin Valtion tiedonjulkistamispalkinnolla 1979, Sadankomitean rauhanpalkinnolla 2003 ja Tieto-Finlandia-palkinnolla 2004.[7]
Teokset
- Nimellä Elina Suominen
- Kansalaisten tiedontarve : tiedontarvetutkimuksen lähtökohdat, teoreettinen viitekehys, otos, haastattelumenetelmä, vastaajajoukon kuvaus ja tiivistelmä toimittajien Tiedontarveseminaarista. Helsinki: Yleisradio, 1973.
- Kuoleman laiva S/S Hohenhörn : juutalaispakolaisten kohtalo Suomessa. Helsinki : WSOY, 1979. ISBN 951-0-09477-3. 2. p. 2004 ISBN 951-0-29218-4
- Nimellä Elina Sana
- Luovutetut. Suomen ihmisluovutukset Gestapolle. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27975-7.
- Zavidovo-vuoto ja muita järkytyksiä. Omakustanne/ Bookea 2022 ISBN 978-952-94-7022-8
Toimituksia
- (toim.): Tieto-opista mediapeliin. Journalismin tutkimuksen näkökulmia. Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20198-7.
- Sana, Elina (toim.): Naiset, miehet ja lastenohjelmat. Yleisradio, 1995.
- Sana, Elina (toim.): Naiset, miehet ja uutiset. Yleisradio, 1995.
- Holli, Anne Maria & Saarikoski, Terhi & Sana, Elina (toim.): Tasa-arvopolitiikan haasteet. Helsinki: WSOY: Tasa-arvoasiain neuvottelukunta: Sosiaali- ja terveysministeriö, 2002. ISBN 951-0-27109-8.
Lähteet
- ↑ a b Janhonen, Ulla: Sodan murtamasta isästään kirjoittanut Elina Sana: ”Vaikka hän teki lapsuudestani helvetin, ymmärrän häntä nyt”. Seura, 7.11.2017. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.7.2024.
- ↑ Itse asiassa kuultuna, Elina Sana Juho-Pekka Rantalan tv-haastattelussa, video 47 min, Yle Areena 2023.
- ↑ a b Valittu. Helsingin Sanomat, 27.7.1995, s. 4. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Leppänen, Veli-Pekka: Vaitiololupaus leimasi toimittaja Elina Sanaa puoli vuosisataa. (Muistelmakirjan Zavidovo-vuoto ja muita järkytyksiä arvostelu.) Helsingin, 16.3.2023. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 17.7.2024.
- ↑ Tilli, Jouni: Luovutuskeskustelu menneisyyspolitiikkana - Elina Sanan Luovutetut jatkosotaan liittyvän historiapolicyn kritiikkinä (pdf) (Pro gradu -tutkielma) Syksy 2006. Jyväskylän yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Viitattu 15.11.2008.
- ↑ Luovutetut - tutkimushanke
- ↑ Kirjailijat: Sana, Elina wsoy.fi. WSOY. Viitattu 25.2.2014. (Vanhentunut linkki)
| ||||||||||||||||||
