Antroni

Antroni
Tunnisteet
IUPAC-nimi 10H-antrasen-9-oni
CAS-numero 90-44-8
PubChem CID 7018
SMILES C1C2=CC=CC=C2C(=O)C3=CC=CC=C31
Ominaisuudet
Molekyylikaava C14H10O
Moolimassa 194,22 g/mol
Sulamispiste 155 °C[1]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen
Infobox OK

Antroni (C14H10S2O) on aromaattisiin ketoneihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään muiden yhdisteiden valmistamiseen ja analyyttisen kemian reagenssina.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

Huoneenlämpötilassa antroni on valkoista tai kellertävää kiteistä ainetta. Yhdiste on veteen liukenematonta, mutta liukenee kuumennettaessa happoihin ja emäksiin. Aine liukenee useisiin orgaanisiin liuottimiin, esimerkiksi etanoliin, asetoniin ja bentseeniin. Liuoksissa antroni on osittain tautomeerinaan 9-antrolina. Esimerkiksi etanolissa antronin ja antrolin suhde on noin 9:1.[1][2][3][4]

Antronia valmistetaan pelkistämällä antrakinonia tinan avulla happamissa oloissa.[1][2][4]

Antronia käytetään muun muassa bentsantronin, asediantronin ja kyyppivärien valmistamiseen.[1][2][4][5] Yhdiste reagoi hiilihydraattien, esimerkiksi sokereiden kanssa, muodostaen sinivihreän yhdisteen. Tätä reaktiota käytetään läsnäolon osoittamiseen.[4][6][7]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Susan Budavari (päätoim.): The Merck Index, s. 117. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 978-0-911910-12-4. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 79. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3-11-011451-5. (englanniksi)
  3. ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 3–28. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.8.2024). (englanniksi)
  4. ↑ a b c d Robert A. Lewis: Hawley's Condensed Chemical Dictionary, s. 84. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 978-1-119-26784-3. (englanniksi)
  5. ↑ Hans-Samuel Bien, Josef Stawitz & Klaus Wunderlich: "Anthraquinone Dyes and Intermediates", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
  6. ↑ Leo M. L. Nollet: Handbook of Food Analysis, s. 392. Marcel Dekker, 2004. ISBN 0-8247-5036-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.8.2024). (englanniksi)
  7. ↑ Gerrit J. Gerwig: The Art of Carbohydrate Analysis, s. 67–68. Springer, 2021. ISBN 978-3-030-77790-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.8.2024). (englanniksi)